|
|
Victor HUGO (1802-1885)
Kylvökausi. Ilta
Se on hämärän hetki.
Ihailen, istun portin alla,
Tämä päivän jäännös, joka syttyy
Viimeinen tunti töitä.
Mailla, kylpemässä yössä,
Pohdiskelen, liikutan riepuja
Vanhasta miehestä, joka heittelee kourallisia
Tuleva sato vaoissa.
Hänen pitkä musta siluettinsa
Hallitsee syväkyntöä.
Tunnemme kuinka paljon hänen täytyy uskoa
Hyödylliseen päivien lentoon.
Hän kävelee valtavalla tasangolla,
Mene, tule, heitä siemen pois,
Avaa kätensä uudelleen ja aloita alusta,
Ja minä mietiskelen, hämärän todistajan,
Samalla kun hän levittää purjeitaan,
Varjo, jossa huhu sekoittuu,
Näyttää laajentuvan tähtiin
Kylväjän eloinen ele.
|
